Metropolialue tarvitsee riittävän leveät hartiat ja oman identiteetin

Hallituksen asettama selvitysryhmä esittää kolmea vaihtoehtoista tapaa toteuttaa kuntauudistus metropolialueella. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kuntaliitoksia ei juuri olisi, vaan uudistus perustuisi yhteisen metropolihallinnon perustamiseen jonka ylimpänä päättävänä elimenä toimisi vaaleilla valittu metropolivaltuusto. Toisessa vaihtoehdossa tehtäisiin osittaisia liitoksia ja perustettaisiin Helsingin liitto sekä yhteinen kuntayhtymä metropolialueella. Kolmannessa mallissa Metropolialue jaettaisiin kahteen kuntaan, jotka tekisivät tiivistä yhteistyötä.

Kaikki esitykset täyttävät karkeasti metropolialueen kehittymisen vaativat tavoitteet. Kaavoitus ja sosiaalinen asuntotuotanto keskitettäisiin jokaisessa esityksistä. Tämän pitäisi vähentää sosiaalisten ongelmien keskittymistä ja kilpailua hyvistä veronmaksajista. Alueen keskinäisistä erimielisyyksistä pitää kuitenkin päästä eroon tai tavoite voi jäädä toteutumatta.

Helsingin liiton perustaminen tuntuu äänestäjän halveksumiselta.  Vaikuttaakin siltä, että nykyistä Uudenmaan liittoa hiukan supistettaisiin ja sille annettaisiin merkittävästi lisää valtaa. Syntyisi toimielin, jossa helsinkiläisillä olisi melkoinen ylivalta ja valtaa käyttävät edustaisivat liitossa omia kaupunkejaan. Uudenmaan liitto on nykyisellään kauas äänestäjän ymmärryksestä kadonnut byrokraattinen mylly, jossa eri kaupunkien edustajat tappelevat maakuntakaavaan omalle kaupungilleen parhaita edellytyksiä.

Helsingin liitolle annettaisiin mallin mukaan koko kaavoitusvalta ja sosiaalisen asuntotuotannon sijoittaminen, jolloin media kiinnostuisi sen päätöksistä. Voitaisiin uutisoida suoraan siitä kuinka Tuusulan Ideapark kaatui Helsingin vastustukseen tai kuinka ympäryskunnat pakottivat Helsingin laajentamaan alueen valtateitä. Ei ole kovin mielekästä rakentaa mallia joka jo syntyessään perustuu alueiden väliseen riidan haastamiseen demokraattisesti kyseenalaisessa toimielimessä.

Poliittinen tahto tuskin, valitettavasti, riittää suurkaupunkimalliin, mutta metropolihallintoa voi pitää eräänlaisena vastineena, jossa kunnat näennäisesti säilyttävät itsenäisyytensä.  Metropolihallinto edellyttää metropolilakia ja muita lainsäädännöllisiä muutoksia, joista pitää tehdä riittävän järeitä, jotta koko metropolialuetta voidaan hyvässä yhteistyössä ja aidosti yhtenäisenä alueena kehittää.

Minun tärkein toiveeni kuntauudistuksen lopputuloksesta on yhteisen metropoli-identiteetin luominen. Metropolihenkeä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän, jotta Suomen tärkein alue saadaan kehityksessään vauhtiin. Minulla on jo nyt hyvin voimakas metropoli-identiteetti. Toivottavasti yhä useampi voi sanoa samaa tulevaisuudessa.

Eero Haapalehto
Espoon Kokoomusnuoret ry:n hallituksen jäsen